Luettua ja puettua

Kliseet ovat kliseitä syystä

Tervehdys! Ajattelin ensin, että ei ole mitään kirjoitettavaa, koska en ole lukenut mitään erityisen hyvää viime aikoina.

Luettua

Olen potenut pahemman luokan lukujumia, jonka seurauksena Jonas Hassen Khemirin Siskokset on edelleen kesken, samoin Sally Rooneyn Intermezzo. Ensin mainitusta kyllä pidän ja olen lukenut siitä yli puolet, mutta syystä tai toisesta kirja ei imaise mukaansa niin, että hotkisin sen hetkessä loppuun, kuten minulle yleensä käy. Aiheena toisen polven maahanmuuttajien tarinat Tukholman ympäristössä ja ne kipuilut, mitä vanhempien rikkonaiset elämät aiheuttavat näille lapsille, ovat kiinnostavia ja Khemirin kieli on kaunista. Mutta ehkä kerronta viipyilee ja rönsyilee vähän liikaa omaan makuuni.

Siskoksille ja Intermezzolle annan vielä tilaisuuden kummallekin, mutta inspiraatiota odotellessa olen lukenut läjän keskinkertaisia Booktok-hittejä ja Jill Santopolon Laulu joka soi yhä. Pidin valtavan paljon Santopolon Valo jonka kadotimme -kirjasta, mutta valitettavasti kumpikaan sen jälkeisistä kirjoista ei ole yltänyt esikoisen tasolle. Mutta jos Valo jonka kadotimme on lukematta, niin suosittelen lämpimästi. Mikäli siis haluat kevyttä, mutta älykästä luettavaa, jossa seikkaillaan nuoren rakkauden ja nollareiden alun Nykissä. WTC-iskut ovat olennainen osa tarinaa ja ajankuvaa.

Aloitin myös Louise Kennedyn Rikkomuksia, kaikkeni täällä siis teen, että pääsisin jumistani eroon. Mutta sellaista se välillä on. Taito jättää kirja kesken on sellainen, jonka olen opetellut vasta aikuisena ja kiitän itseäni tästä taidosta usein. Maailma on täynnä kirjoja, joista pidän, joten turha tuhlata liikaa aikaa sellaisiin, jotka eivät vain syystä tai toisesta lähde.

Puettua

Instan puolella raportoinkin jo ahkerasti työmatkastani Kööpenhaminaan. Kyseessä oli hyvin Instagram-ystävällinen matka ja inspiraatiota niin työhön, sisustamiseen kuin pukeutumiseenkin tuntui tulvivan joka tuutista. Tuntui myös, että minua voisi käyttää elävänä esimerkkinä siitä, miten markkinointi toimii (kuinka sopivaa, kun matkan aiheena oli Nordic Marketing & PR Team Days). Tarpeeksi kun altistuu jollekin (tässä tapauksessa leveille vaaleille farkuille ja ruskeille Adidaksen tennareille), niin sitä alkaa kummasti luoda tarpeita itselleen, harkita, vertailla ja kun oikea-aikainen ja oikein kohdennettu mainos iskee, ei voi muuta kuin todeta, että ottakaa rahani ja äkkiä. Palaan asiaan asukuvien myötä, jahka konvertoitumiseni on saatettu loppuun eli mahdolliset hankinnat on kokeiltu ja hyviksi todettu.

Siltä varalta, että tyylirapsa meni Instagramin stooreissa ohi, niin nostan tähän muutamat määrittävimmät Köpis-trendit omiin havaintoihin perustuen.

Adidaksen Sambat, Spezialet ja ehkä Campuksetkin hallitsivat tennariskeneä, eniten näkyi ruskeita, valkoisia ja beigejä. Lisäksi näkyi leveitä housuja: niin niitä vaaleita ja valkoisia farkkuja kuin pyjamatyylisiä sekä yksivärisiä että raidallisia puuvilla- ja pellavahousuja.

Ja trensseistään tanskalaiset tunnetaan. Pitkien oversize-mallien rinnalle oli tullut lyhyitä versioita, jotka näyttivät todella kivoilta ja raikkailta. Kartoitin vähän ja keräsin alle esimerkkejä, jos jollain teistä on tai syttyi nyt tällainen tarve.

Andiatalla on aivan ihana malli, joka näyttää olevan alessakin.

Myös &Other Storiesin vähän edullisempi versio näyttää hyvältä.

Tämä Arketin malli on ehkä kivoin, tykkään yksityiskohdista.

Minulta kysytään muuten usein Instassa trenssivinkkejä, joten tässä vielä yksi bonustrenssi, joka on polvipituinen ja mielestäni vertaansa vailla hinta-laatusuhteessa. Jos budjetti ei taivu Burberryyn, niin Uniqlo on aina varma valinta. Värivaihtoehtoja on kolme.

Jotta tulisi toimitettua myös luvattu Puettua-osio, niin tässä oma aktiivikäytössä oleva trenssini, äidiltä peritty 80-luvun Burberry.

Tällä kahden yön työmatkalla (täydellisin pituus työreissulle nyt ja aina) minulla oli mukana yhdet farkut (ONNEKSI pakkasin ne mustat Levi’s XL:t, koska Köpiksessä olisin ollut bootcuteineni yksin), yhdet tennarit (yhyy ei ruskeat Addut 😅) ja muutama eri yläosa, joita pystyi varioimaan päivien ja iltojen välillä. Ja asusteet tekevät paljon: päivällä timanttinappikorvikset, illalla Tresorien ihanat sekoboltsishamppanjapullokorvikset. Päivällä iso laukku, illalla pieni. Ja vaikka väri-iloittelu kiinnostaa keväisin, niin reissuun pakkaan yleensä paljon mustaa sekä yhdisteltävyyden että kahvien kaatumisen varalta.

Guccin pieni puuvillahuivi pelasti lookin myös, kun halusin tunkea päiväohjelman ja illallisen väliin lenkin, mutta en ehtinyt pestä hiuksia. Likaiset ja hikiset hiukset olivat aivan jees tiukalla nutturalla ja pikku somistuksella.

Reissusta jäi vaikka mitä ajatuksia niin ammatillisesti kuin tyylillisesti, jälkimmäisiin palaan varmasti täälläkin! Ensi kerralla lupaan myös kertoa kirjoista, joita olen saanut loppuun ja käyttää vähemmän sulkuja. (Hello maneerit!)